Pursilippu 100 vuotta
Pursilipun 100 vuotta
’Nyländska Jaktklubben sai ensimmäisenä suomalaisena veneseurana pursilipun vuonna 1861. Lipun esikuvana oli Pietarin Jokipursiseuran vain vuotta vanhempi valkopohjainen siniristilippu, jonka tangonpuoleisessa valkoisessa yläkentässä oli Pietarin kaupungin vaakuna. Venäjän Meriministeriö suunnitteli NJK:lle lipun, jonka kulmassa oli Uudenmaan läänin vaakuna. Sen hyväksyi Venäjän keisari Aleksanteri II yhdessä seuran sääntöjen kanssa. Kenraaliamiraali suuriruhtinas Konstantin vahvisti päätöksen allekirjoituksellaan. Useimmat autonomian aikana perustetut pursiseurat saivat myöhemmin käyttöönsä samanlaisen siniristilipun varustettuna oman kaupunkinsa tai lääninsä vaakunalla.’ (Lauri Touri, Liputusohje 2004)
Vuosina 1910-1917 lippua muutettiin niin, että vaakuna siirrettiin alas ja sen jättämälle paikalle, vaakunan yläpuolelle tuli venäjän kauppalipun trikolori. Tämä ”orjalipuksi” kutsuttu tunnus ei ymmärrettävistä syistä miellyttänyt veneilijöitä.
Heti venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Nyländska Jaktklubbenin (NJK) delegaatio: kommodori Ernst Krogius ja Henrik Ramsay pääsivät audienssille Venäjän Helsingin laivaston käskynhaltijan, vallankumousamiraali Maximoffin luo. He esittivät Maximoffille purjehtijaliiton suunnitelman palata veneissä pursilipun käyttöön. Amiraali Maximoff ei nähnyt sille estettä ja antoi siunauksensa pursilipun käytölle.
Käytäntö laajeni valtakunnalliseksi, kun Purjehtijaliiton (tuohon aikaan Seglareförbundet) kokouksessa hyväksyttiin kuvaehdotus lipuksi ja lipun käyttösäännöt vahvistettiin 18.2.1919.
Lippu perustui vastikään käyttöön otettuun Suomen siniristilippuun ja sen suunnittelivat NJK:n silloinen sihteeri Gunnar L. Stenbäck ja intendentti Carl Slotte. Ajatuksena oli, että lippu olisi samanlainen koko maassa. Veneseurat erottuisivat kuitenkin toisistaan omilla merkeillään.
Suomenlipun sinisen ristin päälle sijoitettiin kapeampi valkoinen risti. Näin lipusta tuli myös ulkonäöltään sopivan kevyt, mitä toimeksiannossa oli esitetty. Tämän mallin mukaista pursilippua käytetään edelleen.
Vuonna 1978 valtiollinen lippukomitea karsi kovalla kädellä Suomen virallisia lippuja ja pursilippukin joutui poistolistalle. Lopulta vahvistettiin lakipykälä, joka antaa vapaa-ajan veneille mahdollisuuden käyttää jatkossakin kansallislipun sijasta virallisesti hyväksyttyä erityislippua. 18.3.1983 voimaan tuli asetus huvialusten lipuista ja se korvasi vanhat säädökset vuodelta 1919. Tämä on arvokasta ja huomionarvoista, sillä esimerkiksi tulli, posti ja merenkulkulaitos joutuivat luopumaan omasta lipustaan!
Veneseurojen merkkien suunnittelua ei ohjeistettu, saati valvottu millään tavalla ja vuosikymmenten mittaan syntyi ensin kansallisromanttisia tunnuksia ja myöhemmin moderneiksi koettuja logoja. Monet näistä eivät täyttäneet minkäänlaisia heraldisia vaatimuksia ja heräsi epäilys, onko ylipäätään asiallista liittää tällaisia merkkejä kansallislipun veroiseen pursilippuun.
Vuonna 1992 Purjehtijaliitto ja Moottoriveneliitto perustivat Merenkulkuhallituksen ehdotuksesta Lippukomitean valvomaan heraldiikan toteutumista ja ohjeistamaan huviveneiden liputuskäytäntöä. Vanhat epäheraldiset merkit jäivät pääosin käyttöön, mutta uusien merkkien tuli täyttää tiukat heraldiset vaatimukset. Tämän jälkeen ei myöskään ollut mahdollista teettää hyväksymättömällä merkillä varustettuja pursilippuja, sillä lippujen valmistajat vaativat virallisen päätöksen erikoismerkin hyväksymisestä.
Teijo Toivonen
Seurauutiset