Käsitellyt asiat

– Merkintälasku
– Perustehtävä (tulopaikan koordinaatit)

Kotitehtävät

– Monisteen sivut 248-254

– Monisteen tehtävä O1-O5 (sivu 285)  ja B6 (sivu 259)

Lisätietoa ja ohjeita

– Kurssimonisteen sivulla 247 on täyttöohjeet Merkintälaskulomakkeelle Ⓜ

– Merkintälasku perustuu tasotrigonometriaan ja sen takia sen tarkkuus luonnossa vastaa Mercatorin projektiossa piirrettyä karttaa, jonka koordinaatisto on suorakulmainen. Merkintälaskulla saadaan loksodromireitti, joka on aina samassa kulmassa (tosisuunnassa) kulloisenkin meridiaanin kanssa. Loksodromi kuvastuu kartalla suorana, mutta maapallon pinnalla se kaartuu kohti napaa.

– Merkintälaskun tarkkuus riippuu laskennassa käytetystä suunnasta. Yleisesti ottaen merkintälasku antaa navigointiin riittävän tarkkuuden alle 600 mpk etäisyyksille. Tätä pidemmillä matkoilla virhe alkaa kasvaa nopeasti ja tarkka reitin komponenttien laskeminen edellyttää pallotrigonometristä ratkaisua, josta käytetään nimitystä isoympyräpurjehdus.

Isoympyräpurjehdus ei kuulu tämän kurssin opetusvaatimuksiin, mutta  tutustumme siihen aivan viimeisillä opetuskerroilla – onhan se keskeinen avomerilaivurin työväline.

– Tähtitieteellisen merenkulun paikanmääritykseen kuuluu lähes aina merkintälasku (perustehtävän ratkaiseminen), koska normaalitapauksessa havainnot tehdään matkan edistyessä eri koordinaattipaikassa. Tähän liittyvää sijoittajan siirtämistä käsitellään tarkemmin tulevaisuudessa. Lyhyesti sanottuna: merkintälaskun jälkeen kumpikin laskettu sijoittaja voidaan piirtää kartan origoon, kun käytetään perustana (merkintälaskulla määritettyjä) jälkimmäisen havaintopaikan koordinaatteja!

– Perustehtävän ratkaisemiseen on julkaistu Merkintälaskulomake

– Kurssilla käsitellään merkintälaskua vain laskinmenetelmällä, taulukoihin ei edes vilkaista.

– Merkintälaskutehtävien mallivastaukset O on julkaistu.

– Palataanpa vielä tunnilla esiin tulleeseen B4 tehtävän toisen havainnon rk-arvoon.  Silloin kun taivaankappaleen havaittu horisonttikorkeus on alle 10 astetta, käytetään refraktiokorjauksen (ja Auringon kokonaiskorjauksen) määrittämisessä taulukkoa A3.

Huomaa myös, että A2:n ja A3:n taulukointitapa poikkeavat toisistaan.
A2-taulukossa on annettu Ha-korkeuden raja-arvot ja niiden välillä ovat noudatettavat korjausarvot. A3-taulukossa on korjauksen arvo annettu aina tietylle Ha-korkeudelle ja korjauksen tarkan arvon määrittäminen edellyttää useimmiten interpolointia.

Seuraavalla kerralla  3.11.2025 

– Planeetat
– Ilmanpaineen ja lämpötilan vaikutus – ilmastokorjaus ΔR
– Merkintälaskun käänteistehtävä

Nämä asiat löytyvät täältä:

– Kirjan sivut 56-57
– Monisteen sivut 100, 133-137